Sirkku Peltolan näytelmä eläimistä ja ihmisistä.
Tarinan Jokkea, Tinjaa ja Damiria yhdistää samanmerkkisten kumitossujen lisäksi voimakkaasti se, että kaikki kolme, pässi, 9-vuotias tyttö ja Bagdadin filharmonian sellisti, ovat poikkeuksellisen konkreettisesti muiden armoilla. Damirin Converse-tossujen pohjaan kiinnitetyt ruuvit ovat hänen pakomatkansa jäljiltä. Ruuvien avulla pakolaiset kiipeävät Euroopan turvaamiseksi kehiteltyjen erityisvalmisteisten piikkilankaesteiden yli. Joken roolia ruuvit Conssien pohjissa täydentävät kopsuen näyttämön lattiaa vasten, kuin pässinsorkat. Tinjalle kummarit ovat kevyet hypätä narua ja pompahdella katukiveykseltä toiselle. Kahden yksityisyrittäjän, Leino Hiirosen ja Hebu Kasevan pakettiauto hyytyy korpeen. Samalle syrjäiselle metsätienoolle tätinsä, Hellä Puskan, nurkkiin on juuri muuttanut kieltenopettaja Anita Ailio, joka on raskaana. Hellä ja Anita yrittävät löytää yhteistä elämää, lampolassa määkii kainuunharmas pässi ja Hellän piilottama Damir. Yrittäjyyteen olennaisesti sisältyvä yrittäjyys saa tilaisuutensa Hellän vuotavassa katossa. Leino ja Hebu myyvät naisille kattourakan, joka ei jatkuvista sateista ja peltien viivästymisestä johtuen ihanteellisesti etene. Sattumus yhdistää oletettua pidemmäksi aikaa ihmiset, jotka arkipäiväyksiinsä juuttuuneena ovat kaikki omalla tavallaan kuin ansassa. Näytelmä pohtii ihmisen luontosuhdetta, elämän oikeutusta, oikeutta elinsijaan maapallolla. Se asettaa ihmisyyden tarkkailevan katseen alle. Tämä katse näkee itsensä naurun kohteena, kyvyttömänä ja hämmentyneenä suuren suurien globaalien kysymysten äärellä.
